Vivan perustulopaneelin satoa – visioita ja reaalipolitiikkaa

Teksti: Antti Laine, kuvat: Emma Lappalainen

Turun ViVa järjesti 18.4. yliopistolla perustulopaneelin, jonka alustajina toimivat Vasemmistonuorten perustulotyöryhmän puheenjohtaja Ville-Veikko Pulkka, Åbo Akademin kasvatti, valtiotieteen tohtori ja kansainvälisen talouden dosentti Jan Otto Andersson sekä aktiivisen työvoimapolitiikan tunnetuimpiin puolestapuhujiin kuuluva Työministeriön neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen.

”Vasemmistolainen perustulo – reformi & vallankumous”

Pulkka lähti omassa alustuksessaan liikkeelle hahmottelemalla kapitalismin nykykriisiä ja sen sille aiheuttamaa uskottavuusvajetta. Pulkka näki perustulon nimenomaan vastauksena tähän. Hänen mielestään perustulo antaisi työntekijöille vahvemman neuvotteluaseman, mahdollistaisi pitemmälle menevän työnjaon ja lisäisi jopa työhyvinvointia. Pulkka totesi myös, että perustulo vaatisi toteutuessaan seurakseen minimipalkkalainsäädännön, jotta se ei tuottaisi vahingollisia halpatyömarkkinoita.
Pulkka sivalsi alustuksessaan AY-liikettä syyttäen tätä elitismistä ja ”työn ajamisesta työntekijän aseman sijaan”. Palkkatyön siunauksellisuuden sijaan tulisi palkkatyö ymmärtää yhtenä työn muotona ja ymmärtää se, että palkkatyösuhteen ulkopuolella tapahtuu paljon. Pulkka toivoikin ”murtumakohtia nykyjärjestelmän sisälle”. Hän kaavaili ns. ”sosiaalitaloutta”, jossa kestävämpi yrittäjyys, kuten osuuskuntatoiminta tai sosiaalinen yrittäjyys, olisi entistä mahdollisempaa. Pulkan mukaan ideaali olisi ”voittoa tavoittelematon kansankeittiö”, jossa resurssit olisivat mahdollisimman vapaasti ja avoimesti saatavilla ja julkiset palvelut ymmärrettäisiin saman periaatteen mukaisesti yhteisresursseiksi.

Perustulon historiaa ja nykypäivän lähtökohtia

Jan Otto Andersson avasi perustulokeskusteluun uusia puolia käsittelemällä sen historiaa. Kansalaispalkkamallit ovat olleet mm. Tanskassa tapetilla jo 1970-luvulla. Suomalainen vasemmistokin oli sitoutua kansalaispalkkamalliin 1980-luvun lopussa ja vielä vuonna 1992 useat johtavat poliitikot Olli Rehnistä lähtien tekivät perustulosta korkean tason aloitteen. Ajatukset kuitenkin hukkuivat laman myrskyihin. Andersson muistutti samalla, että perustulo ei ole ollut vain vasemmiston, vaan myös oikeiston, uusliberaalien, asialistalla.
Nykykeskustelussa perustulon ideaa ei pidetä enää niin ongelmallisena kuin esimerkiksi 5-10 vuotta sitten, mutta sen toteutuksesta ollaan erimielisiä. Perustulon vastapariksi on samalla oikeiston puolelta nostettu ns. negatiivista tuloveroa, jonka Andersson kuitenkin lyttäsi hallinnollisesti vaikeaksi ratkaisuksi, jossa byrokraattien olisi tehtävä jatkuvia arvioita ihmisten tulotasosta. Andersson epäili omassa puheenvuorossaan, että jos perustulo edistäisikin talouskasvua ja työllisyyttä se ei massakulutusyhteiskunnan oloissa ratkaisisi ekologisia kysymyksiä, eikä näin olisi yhdistettävissä degrowth-ajatteluun.
Andersson oli taipuva siihen, että perustuloon siirtyminen voitaisiin aloittaa matalalta tasolta, koska se on näin poliittisesti helpommin toteutettavissa. Samalla pitää muistaa, että matalatasoinen perustulo ei ratkaisisi sosiaaliturvamme ongelmakohtia, jotka näkyvät erityisesti asumistuessa. Andersson maalaili loppuun suomalaisiin oloihin ehkä paremmin sopivaa perustuloa, jonka jonkinlaisena edellytyksenä toimisi yhdyskuntapalvelu.

Työvoimapolitiikan tätä päivää

Pekka Tiainen kuvasi alustuksessaan sitä, missä suomalainen työvoimapolitiikka tällä hetkellä kulkee. Hän muistutti kolmikantaisen (AY-liike, työnantajajärjestöt, valtio) mallin tuloksista mm. Sata-komitean neuvotteluissa, joissa AY-liike ja työnantajajärjestöt viittasivat kintaalla perustulolle.
Tiainen hahmotteli viimeisen parinkymmenen vuoden työvoimapolitiikan suuntaviivoja ja totesi leikkausten ja veronkevennysten vieneen siltä parhaan terän. Tietoisilla poliittisilla päätöksillä on käytetty valtion rahaa nimenomaan veronkevennyksiin, eikä sosiaaliturvan kehittämiseen tai valtion aktiiviseen työllistämispolitiikkaan. Tiainen kuvasi tilannetta sanomalla: ”Viimeiset 15 vuotta Björn Wahlroos on ollut kuin 1600-luvun aatelinen, joka on saanut kuninkaan kädestä, eikä niinkään omasta yritteliäisyydestään”
Tiaisen mielestä nyt olisi aika lopettaa aktiivisen työvoimapolitiikan alas ajaminen. Suurimpana ongelmana Tiainen näki sen, että palkkatukiin ja työministeriön työllistämispanokseen käytettyjä varoja on entisestään vähennetty. Tämä on tehnyt Suomesta aktivointiasteeltaan yhden Euroopan hännänhuipuista, jopa niin, että se on jäänyt kauas muista Pohjoismaista. Tiainen kannusti päättäjiä näkemään elvytyksen hyödyt ja ymmärtämään, että työmarkkinoiden todellinen ongelma on se, että työ puuttuu, eikä se, etteivät ihmiset muka tekisi töitä.

”Niitä joilla on hätä autettava juuri nyt”

Loppukeskustelussa Tiainen puhui visionäärisen perustulon ja pragmaattisen mallin yhdistämisen puolesta. Tiainen hahmotteli mm. jokaisen työnhakijan omakohtaisia työllistymisseteleitä ja vahvempaa osuuskuntakulttuuria. Pulkan mielestä tämä voisi toimia hyvänä askeleena kohti sosiaalisempaa yhteisötaloutta.
Myös Pulkka myönsi, että perustulo on vaikea yhteensovittaa nykyjärjestelmän kanssa. Ehkä paras tie olisi asteittainen siirtyminen, jonka puolesta myös Andersson puhui. Yhtä mieltä oltiin siitä, että nykymenon, jossa korkea työttömyys ja syrjäytyminen ovat hyväksyttyjä tosiasioita, on loputtava. ”Meillä on käsissämme valtava joukko ihmisiä, joilla on hätä toimeentulosta ja tulevaisuudesta. Heidän puolestaan on tehtävä kouriintuntuvia päätöksiä” päätti Tiainen.

Vivan hallituksen kokous 9.5. klo 17.00

Vivan hallitus kokoustaa Proffan kellarissa huomenna keskiviikkona 9.5. (voitonpäivä!) klo 17.00. Asialistalla ainakin tulevia tapahtumia, menneiden tapahtumien käsittelyä ja sen semmoista. Kokoukseen ovat tervetulleet yhdistyksen jäsenet ja toiminnasta kiinnostuneet.

Tervetuloa!

TYYn kirjasto säilyi edustajiston kevään viimeisessä kokouksessa

Edustajiston kevään viimeinen kokous näytti hallituksen valmistelemien asioiden puolesta menevän rutiinilla. Kauppatieteilijöiden TuKY-lista katsoi kuitenkin tarpeelliseksi tuoda kahdeksannen kerran kymmenen vuoden sisään edustajiston päätettäväksi esityksen TYYn kirjaston lakkauttamisesta, ja näin saatiin värinää kokoukseen. Kokousta ennen toivoin, että mahdollisimman moni tutustuisi Soihdunkantajien kokoaamaan edelliseen kirjastokeskusteluun [tiedostolinkki], jotta tämänkertaisessa lakkautuskeskustelussa ei tarvitsisi toistaa uudelleen kaikkia samoja asioita. Kirjoittelin aiheesta myös ennen kokousta blogiin [http://avantiturku.wordpress.com/2012/04/24/kauppatieteilijat-kirjastoa-lakkauttamassa/], ja kirjastotaistelujen veteraani, Vihreiden Reima Välimäki täydensi omassa blogissaan [http://reimavalimaki.blogspot.com/]. TYYn hallitus teki ennen kokousta oman selvitystyönsä ja eritteli ansiokkaasti mahdollisen lakkauttamisen erilaisia vaikutuksia [tiedostolinkki] sekä tarkisti TuKY-listan yliopiston kirjaston henkilökunnan kanssa asiasta käymiä neuvotteluja [tiedostolinkki]. Kun vielä TYYn työntekijätkin esittivät oman painavan sanansa [tiedostolinkki] pitkään ylioppilaskuntaa palvelleen kirjastonhoitajan suulla, oli argumenttimassa edustajiston kokoukseen mennessä kertynyt niin valtaisaksi, että olisi odottanut jopa lakkauttajien itsensä vakuuttuvan. Kehitysehdotukseksi naamioidun lakkautusesityksen oli yksiselitteisesti todettu olevan heikosti valmisteltu ja jättävän auki lähes kaikki tärkeät asiat palvelun todellisen kehittämisen kannalta, ja tästä syystä Vivan oli helppo esittää heti aluksi TuKY-listan esityksen hylkäämistä. Esityksemme taakse asettuivat oitis Demariopiskelijat, Soihdunkantajat, Eduxi, Vihreä lista ja Humanistilista.

Itse keskustelu sekä kokouksessa että iltakoulussa oli kiivasta mutta asiallista, ja mukavaa kyllä, kiersi yllättävän vähän samoja kehiä, joita lakkauttamisen yhteydessä on aiemmin kierretty. Se sai kuitenkin ikävän sivunyanssin, kun TuKY-listan edustajat ja TYYn hallitus mätkivät toisiaan yliopiston kirjaston henkilökunnan kommenteilla ja tulkitsivat niitä kukin omalta kannaltaan. Hallitukselta oli mainio oivallus alun perin tarkistaa TuKY-listan käymät keskustelut, mutta olen melko varma siitä, että kirjaston johtaja Ulla Nygren ja kumppanit eivät haluaisi, että heidän sanomisiaan käytetään TYYn sisäisissä kysymyksissä lyömäaseina siihen tapaan, kuin lopulta päädyttiin käyttämään [2 tiedostolinkkiä].

Keskustelun jälkeen asiasta siirryttiin äänestämään, mutta ensin oli tietenkin päätettävä äänestystavasta. Lexin Kattelus esitti suljettua lippuäänestystä ja sai taakseen koko joukkionsa Lexistä, TuKYstä, lääketieteilijöiden TyTestä ja Kokoomuksesta, lukuunottamatta lääketieteilijöiden Joel Holmenia ja edustajiston puheenjohtaja Ville Valkosta. Näin suljettua lippuäänestystä vaati 17 edustajaa, mikä ei ole edustajiston enemmistö, mutta riittää edustajiston viime kokouksessaan yhden äänen erolla Joel Holmenin aloitteesta hyväksymän uuden työjärjestyksen mukaan. Nämä kyseiset ryhmät puhuvat mielellään päätöksenteon avoimuudesta, ja tässä nähtiin jälleen kerran, miten he katsovat sitä parhaiten edistävänsä. Itse luonnollisesti vaadin asiasta äänestämistä avoimesti nimenhuutoäänestyksellä, sillä opiskelijoilla on Vivan mielestä oikeus tietää, mitä heidän edustajansa edustajistossa tekevät [http://www.tylkkari.fi/mielipide/tyyn-edustajisto-rajoitti-paatoksentekonsa-lapinakyvyytta].

Suljetun lippuäänestys päättyi lukemiin 22 säilyttämisen ja 19 lakkauttamisen puolesta. Sattumoisin ryhmillä TuKY-lista, Lex, TYY terveeksi ja Kokoomus on edustajistossa yhteensä 19 paikkaa.

Vivalta kokouksessa paikalla olivat Elias, Hai ja Elisa, ja koko ryhmämme osallistui aktiivisesti käytyyn keskusteluun. Unohtaa ei taaskaan sovi myöskään hallitusedustajaamme Sallaa, joka on tehnyt upeaa työtä hallituksessa kuluvan kevään ajan.

TYYn kirjasto siis selvisi kahdeksannesta lakkautusyrityksestään kymmenen vuoden sisään lähes samoin lukemin kuin helmikuussa 2011 [http://www.tyy.fi/sites/tyy.fi/files/Helmikuu11_0.pdf]. Nähtäväksi jää, kuinka pitkäksi aikaa kirjaston lakkauttajat tällä kertaa tyytyvät päätökseen. Sillä aikaa on kuitenkin syytä aloittaa TYYn kirjaston todellinen kehittäminen, ja tästä onkin jo ilmassa lukuisia hyviä ideoita. Jos sinulla on omasi, kerro siitä ja viemme asiaa eteenpäin.

Elias Laitinen
Ryhmäpuheenjohtaja
Vihreä vasemmisto

Edustajiston kokouksen asiakirjat löytyvät täältä: http://www.tyy.fi/ylioppilaskunta/edustajisto/edustajiston-p-yt-kirjat-ja-esityslistat/2012/huhtikuun-kokous

Vivan lehti ilmestynyt!

Turun vihreän vasemmiston (Viva, ent. Avanti) lehti on ilmestynyt! Lukekaa ja oppikaa myös vappurientojen yhteydessä, kamppailu ei ole ohi! Lehdessä mm. kirjoituksia viime edustajistovaaleista, yliopistovasemmiston historiasta, Vivan nykypäivästä sekä kuntauudistuksesta, joka koskettaa myös opiskelijoita.

Tästä vasemmalle!

 

 

Kauppatieteilijät kirjastoa lakkauttamassa

TYYn edustajisto pääsee keskiviikkona jälleen yhden ikuisuusaiheensa kimppuun, kun se käsittelee TuKY-listan tekemää esitystä kirjaston lakkauttamisesta. On ollut erityisen hienoa kuunnella TuKY-listan edustajien kritiikkiä TYYn nykyistä strategiaa kohtaan ja valmistautua samalla äänestämään kirjaston kohtalosta kahdeksatta kertaa kymmenen vuoden sisään. TYYn nykyisen strategiahan korostaa päätöksenteon pitkäjänteisyyttä. Ainakaan kirjaston kohdalla eivät ylioppilaskunnan päätöksentekijät juuri ole tällä päätään vaivanneet.

Perinteinen kritiikki TYYn kirjastoa kohtaan on ollut se, että se on kallis jäsenpalvelu. Kirjasto on toki ylioppilaskunnan suurimpien budjettierien joukossa. Jäsentä kohden kustannus on neljä euroa, ja edustajiston enemmistö on tähän asti aina kallistunut sille kannalle, että kustannus ei ole liian suuri.

Toinen argumentti kirjaston lakkauttamiseksi on ollut se, että se palvelee verraten pientä osaa ylioppilaskunnan jäsenistä. Kävijämääriä on tutkittu ja seurattu, ja luvuista ja niiden merkityksestä on vuosien varrella kiistelty, koska jokainen pyrkii käyttämään niitä oman kantansa todistelemiseen. Yhdestä asiasta kaikki voivat varmaan kuitenkin olla samaa mieltä. TYYllä on palveluja, jotka tavoittavat kirjastoa huomattavasti pienemmän osan jäsenistä, mutta näitä ei tästä huolimatta ole kyseenalaistettu. Eikä pidäkään. Olisihan mieletöntä lakkauttaa esimerkiksi hyvin toimiva oikeusaputoimikunta siksi, että sitä käyttää suhteellisesti liian pieni osa ylioppilaskunnan jäsenistä.

Yhdistettynä näistä argumenteista muodostuu se, että TYYn kirjasto on liian kallis palvelu käyttäjämääräänsä nähden. Tämä on tietenkin arviointikysymys. Kirjaston innokkaimpia lakkauttajia ovat edustajistossa olleet lääke- ja oikeustieteilijät sekä kauppatieteilijät näiden tultua mukaan ylioppilaskunnan toimintaan. Tämä siitä huolimatta, että juuri näiden kolmen alan opiskelijat ovat kirjaston aktiivisinta käyttäjäkuntaa. Heille kirjasto on siis ollut liian kallis jäsenpalvelu, mutta muiden alojen opiskelijoilla ei ole ollut ongelmaa maksaa suhteellisesti enemmän näiden alojen opiskelijoiden kirjaston käytöstä.

Eräs TYYn itse ylläpitämää kirjastoa vastaan puhuva seikka on ollut se, että yliopisto tarjoaa vastaavaa palvelua. TYYn kirjasto onkin ollut olemassa erityisesti tämän palvelun täydentämiseksi, ei siis päällekkäisenä palveluna, kuten jotkut väittävät. TYYn kirjastoon on nopealla reagointiajalla pystytty hankkimaan juuri niitä kirjoja, joista eri tieteenaloilla eniten on pulaa. Joidenkin mielestä ylioppilaskunnan pitäisi olla pelkkä edunvalvoja, joka keskittäisi rahansa ja voimansa siihen, että se painostaa yliopistoa ja muita tahoja tarjoamaan entistä parempaa palvelua. Tällainen ylioppilaskunta olisi muutaman toimistolla duunia painavan ammattilaisen ylioppilaskunta, joka olisi tietenkin mahdollisimman etäällä jäsenistään. Itse kannatan jotakuinkin päinvastaista kehitystä, etenkin kun ylioppilaskunnissa niin meillä kuin muualla on viime aikoina puhuttu edunvalvonnan lisäksi myös opiskelijoiden opintotoja tukevan toiminnan järjestämisestä.

Yhtenä näkökulmana kirjastokeskustelussa on ollut se, että kirjastosta puhuttaessa puhutaan aina myös yhden ihmisen työpaikasta. Ylioppilaskunta onkin osoittanut erittäin huonoksi työantajaksi. Jos henkilökunta alkaa joidenkin mielestä kirjastoa koskevissa lausunnoissaan käyttää kovaa kieltä ja suorastaan osoittaa epäluottamusta poliittisesti valittua edustajistoa kohtaan, on edustajisto kyllä totisesti omalla epäjohdonmukaisella toiminnallaan tehnyt kaikkensa ansaitakseen tuon epäluottamuksen.

Tämänkertaisessa kirjastokeskustelussa on erityispiirteenä se, että pidetty kirjastonhoitaja on irtisanoutunut, ja kirjasto on tämän ja ylioppilastalojen remontin takia murroskohdassa. Nyt ei siis keskustella työnantajapolitiikasta, paitsi ehkä siltä osin, onko irtisanoutuminen seurausta ylioppilaskunnan omasta toiminnasta.

Tämänkertainen lakkautusyritys on naamioitu palvelun kehittämiseksi. On kuitenkin helppo nähdä, että palvelua kehitetään kustannussäästöt edellä. Jos ylioppilaskunta haluaa jatkossakin tukea jäsentensä opintoja asettamalla saataville kirjoja, jonkun on edelleen selvitettävä mitä kirjoja hankkia, tehtävä hankinnat ja vietävä kirjat yliopiston tietokantaan. Kirjaston lakkauttajat eivät tälläkään kertaa ole vaivautuneet etsimään kunnollisia vastauksia siihen aina lakkautuskeskusteluissa esiin nousevaan kysymykseen, kuka nämä asiat tekee, ellei ylioppilaskunnalla ole kirjastonhoitajaa.

TYYn kirjastolla ei ole tilakustannuksia, sillä Turun ylioppilaskyläsäätiö joutuu säädekirjansa nojalla tarjoamaan ilmaiseksi tilat kirjaston toimintaan. Juuri tästä syystä olisi aivan erityisen typerää lakkauttaa kirjasto nyt, kun ylioppilastaloja remontoidaan. TYS:n kanssa käytyihin neuvotteluihin osallistuneena voin kertoa, että osa säätiön väestä odottaa vesi kielellä lakkautuspäätöstä, jotta säätiö velvollisuus tarjota tiloja opiskelijatoimintaan pienenisi vielä entisestäänkin. Nykyiselläänhän kirjasto palvelee paitsi kirjastona, myös kokous- ja hengailutilana.

Ylioppilaskunnan palvelujen kehittäminen on aina tarpeen, mutta se pitää tehdä ensisijaisesti palvelun, ei säästöjen ehdoilla. Sekä edustajiston että ylioppilaskunnan jäsenten enemmistö toivoisi takuuvarmasti, että edustajisto käyttäisi energiansa johonkin rakentavampaan kuin ikuiseen kirjastokinasteluun. Edellisestä lakkautusyrityksestä on sen verran vähän aikaa, että edustajistoryhmien kannat tuskin ovat ihmeemmin muuttuneet. Joten käydäänpä äänestämässä, jotta päästään eteenpäin.

 

Elias Laitinen

Vivan edustajistoryhmän puheenjohtaja

 

P.S. Edustajiston teki viime kokouksessaan mielipiteiden salailua edistävän päätöksen. Avoimuutta voidaan silti vielä edistää. Seuratkaa, miten eri ryhmien edustajat käyttäytyvät, niin tässä kokouksessa kuin tulevaisuudessa.

Vivan perustulopaneeli ke 18.4.

 

 

Turun vihreä vasemmisto järjestää perustulopaneelin keskiviikkona 18.4. klo 16.15 salissa Pub 2. Paikalla alustamassa kansainvälisen talouden dosentti Jan-Otto Andersson, tutkija Pekka Tiainen ja Vasemmistonuorten perustulotyöryhmän puheenjohtaja Ville-Veikko Pulkka.

Tervetuloa!

 

Vivan hallituksen kokous tänään Proffassa klo 17.00

Turun Vihreä vasemmiston (Viva, entinen Avanti) hallitus kokoustaa tänään 11.4. Proffassa klo 17.00. Kokoukset ovat avoimia yhdistyksen jäsenille ja kaikille kiinnostuneille.

Tervetuloa!

Edariraportti 28.3.2012

Tämän varaedaattorin ensimmäinen kolmen tunnin kahvinkäryinen edustajiston kokous on nyt takana ja yritänkin tässä raportissa tiivistää ylioppilaskunnan edustajiston kuulumisia. Kokouksessa muun muassa hyväksyttiin vuoden 2011 tilinpäätös ja toimintakertomus. Edustajisto siirtyi paperittomaan aikaan eli tästä lähtien kokouspaperit tulevat lähtökohtaisesti sähköisessä muodossa ja sääntöjä muutettiin helpottaen suljettua lippuäänestystä kokouksissa. Päätöksiä tehtiin monesta muustakin: remonttiin joutuvan Ylioppilastalo B:n tilojen vuokria päätettiin hallituksen esityksestä subventoida ja edustajisto hyväksyi myös toriparkkia vastustavan kannanoton. Paljon oli siis asiaa esityslistalla!

Seuraavassa tarkempaa tiedotusta kokouksen kulusta.

Joel Holménin jäsenaloite: Suljetun lippuäänestyksen helpottaminen

TYY terveeksi -ryhmässä vaikuttava Joel Holmén esitti suljetun lippuäänestyksen helpottamista edustajiston kokouksissa siten, että 1/3 edustajistosta riittäisi vaatimaan tätä äänestysmenettelyä. Holmén perusteli aloitettaan ensisijaisesti siten, että uusilla edaattoreilla saattaa olla suuri kynnys äänestää oman ryhmänsä kannan vastaisesti ja ryhmän painostus vääristää näin äänestyksen lopputulosta.

Vivan edariryhmä koki uudistuksen ongelmalliseksi, koska edustuksellisen demokratian väylällä valitun edustajiston päätöksien tulisi olla mahdollisimman läpinäkyviä, jotta vastuu äänestäjiä kohtaan säilyisi. Ajatuksen tiivisti osuvasti Hybridiaanin edaattori Mäkipää sanoessaan: ”Mitä avoimempaa, sen parempaa.”

Olisikin siis syytä kysyä, miksi tällaiselle sääntömuutokselle koetaan ylipäätänsä tarvetta ja pitäisikö edustajiston ryhmäkulttuuria kehittää keskustelevampaan suuntaan. Lisäksi Hai huomautti puheenvuorossaan, että viime edustajisto oli jo päättänyt alentaa kynnystä suljettuun lippuäänestykseen ja olisi tärkeää, ettei päätöksenteko siirry näin suljettujen ovien taakse.

Keskustelun jälkeen asiasta äänestettiin ja lopputulos oli tiukka: äänin 21-20 Holménin ehdotus hyväksyttiin.

Toimintakertomus 2011

Jokainen ryhmä piti toimintakertomusta kommentoivan puheenvuoron. Lähinnä näissä peräänkuulutettiin vastuunalaista taloudenhoitoa ja kiiteltiin budjetin alitusta viime vuoden aikana, kehuttiin kohentunutta tiedotusta ja toivottiin lukijaystävällisempää ulkoasua toimintakertomukselle.

Viva ja Demariopiskelijat pitivät yhteisen puheenvuoron tokesta. Tässä painotettiin sitä, kuinka tärkeää on, että TYY pysyy aktiivisena poliittisessa vaikuttamisessa. Vuonna 2011 tavoitteessa oli onnistuttu hyvin muun muassa opintotuki indeksiin -kampanjaan osallistumalla.

Edustajisto hyväksyi niin vuoden 2011 token kuin tilinpäätöksen sekä myönsi Turku-salin käytävässä odottavalle edellisvuoden hallitukselle tili- ja vastuuvapauden.

Ylioppilastalo B:n remontti ja järjestötilojen käytön tukeminen

Hallitus oli lähetetty helmikuun edustajiston kokouksesta muotoilemaan uudelleen ehdotustaan Ylioppilastalo B:n järjestötilojen käytön tukemisesta.

Hallitus esitti nyt edustajistolle, että TYY tavoittelee vain toimisto- ja varastotilojen vuokraamista B-talosta. Vuokravapaasta heinäkuusta luovuttaisiin, mutta toisaalta tilojen kuukausivuokria subventoitaisiin 2,00 euroa/neliömetri ja taloissa tällä hetkellä toimivien yhdistysten evakkokustannuksia tuettaisiin. Taloustoimikunta lausui asiasta sen verran, että kaikki esitetyt vaihtoehdot koskien remonttiin joutuvaa yo-taloa olisivat taloudellisesti mahdollisia – vaikkakin 5000 euron arvioitu vuotuinen tuotto kaappitilavuokrista nähtiin epärealistisena.

TuKy asetti vastaehdotukseksi, että vuokratukipalkkiot olisi poistettava ja näihin kaavaillut varat suunnattava sen sijaan TYYn toiminta-avustusbudjettiin.

Keskustelun perusteella tuli selväksi, että kysymykseen on kaksi puolta. Ensinnäkin tiettyjen, ylioppilastaloissa toimivien yhdistysten tukeminen ei välttämättä olisi tasapuolisuuden kannalta järkevin vaihtoehto. Toisaalta on kuitenkin tärkeää, että elävä opiskelijatoiminta jatkuu molemmissa ylioppilastaloissa ja tämä vaihtoehto oli myös TYYn poliittisen linjapaperin mukainen ratkaisu. Edustajisto päätti näin jättää hallituksen esityksen muuttamattomaksi.

Vihreän listan esitys kannanotoksi: Elinvoimaa ilman toriparkkia!

Vihreä lista esitti kannanoton, jossa vastustetaan Turun keskustan asemakaavamuutosta eli kauppatorin alle suunnitteilla olevaa pysäköintihalli toriparkkia. Puolestaan ryhmä Lex esitti kannanoton hylkäämistä.

Käydyssä keskustelussa oli havaittavissa kaksi päälinjaa: onko toriparkkia järkevää rakentaa ja toisaalta kuuluuko TYYn tehtäviin ylipäätänsä ottaa kantaa yliopiston ulkopuolisiin asioihin? Jälkimmäisessä kysymyksessä mielestäni loistavan kipakka argumentti oli, että kunnallispoliittinen vaikuttaminen on ehdottoman tärkeä tapa vaikuttaa opiskelijoiden hyvinvointiin.

Lopuksi äänestettiin kannanoton hyväksymisestä ja läpihän se meni. Nimenhuutoäänestyksessä tyhjiä oli 3, jaa-ääniä 22 ja ei-ääniä 16.

TuKY-listan esitys hallopedvalintakäytäntöjen parantamisesta

TuKY esitti, että hallopedvalintoja pitäisi parantaa ja selkiyttää. Hallituksen tulisi siis valmistella erilaisia selkeitä päätösvaihtoehtoja hallopedvalintoihin ja tuoda sitten asia edustajiston pöydälle. TuKY-listan huolenaiheena oli se, että hakuprosessissa voitaisiin jättää valitsematta yliopistolla aktiivisesti toiminut henkilö vain sillä perusteella, että tältä ei löydy aikaisempaa hallopedkokemusta. Hallitus tähdensi kuitenkin, että näin yksioikoisesti hakukuulutusta ei ole aikaisemminkaan tulkittu ja viimeksi johtokunnan opiskelijajäseniä valittaessa tiedekuntajärjestöjen esityksiä oli kuunneltu tarkasti – vain kahden henkilön kohdalla oli alkuperäisestä esityksestä poikettu.

Kokouksen keskustelussa päällimmäiseksi nousivat ehdotuksen taustat. Lisäksi puheenvuoroja käytettiin vaaleista mahdollisena tapana valita hallopedit ja tiedekuntakohtaisista hakukriteereistä. Edustajisto velvoitti siis lopulta ehdotuksen mukaisesti hallituksen tarkastelemaan opiskelijaedustajien valintakäytäntöjä.

- Virva

 

Ylioppilaat solidaarisina!

Ylioppilaskunnan edellinen edustajisto jätti seuraajilleen kummallisen perinnön, kun se ei pystynyt viime marraskuussa pidetyssä viimeisessä kokouksessaan päättämään, haluaako se ylioppilaskunnan edelleen tukevan kehitysyhteistyötä 0,7%:lla budjetistaan. Linjapaperista edustajiston enemmistö halusi asian poistettavaksi, mutta talousarviokäsittelyyn mennessä oli omatunto alkanut joillain kolkuttaa maailman köyhien puolesta, eikä poistoesitys enää voittanutkaan. Tämä perintö tuli uuteen käsittelyyn viime edustajiston kokouksessa, kun nämä kaksi paperia yritettiin tavalla tai toisella saattaa linjaan keskenään. Meille Vivan toimijoille, joille globaali solidaarisuus on tärkeä asia, tämä tarjosi mainion tilaisuuden yrittää kääntää tilanne eduksemme.

Itse käsittelyyn mentiin varsin jännittävässä tilanteessa. Edustajiston voimasuhteet ovat jo toista kautta peräkkäin sellaiset, että ylioppilaskunnan vasemmisto (yleensä laajempaa ylioppilaskuntaa kannattavat) ovat hajaantuneina useisiin pieniin ryhmiin, mutta kootessaan rivinsä niukasti enemmistössä edellisiä paremmin organisoituneeseen oikeistoon (suppeaa ylioppilaskuntaa kannattaviin) nähden.

Edustajiston keskusteluissa käytiin läpi käytiin perinteiset ideologiset argumentit siitä kuuluuko kehitysyhteistyö ylioppilaskunnan tehtäviin (kuuluu), voiko jäsenmaksurahoja käyttää kehitysyhteistyön tukemiseen (voi, 32 senttiä per jäsen per vuosi), onko ylioppilaskunnan kehitysyhteistyövaliokunnan toiminta laadukasta tai ylipäätään tarpeellista (on ja on) ja niin edelleen. Punavihreän blokin lisäksi jo keskusteluissa ilahduttavasti kehitysyhteistyön puolesta puhuivat mm. luonnontieteilijät sekä yhteiskuntatieteilijöiden Soihdunkantajat, jotka vielä marraskuussa äänestivät asiaa vastaan.

Keskustelun jälkeen edettiin äänestykseen. Jotkut olisivat halunneet äänestää tästäkin kysymyksestä, kuten usein tärkeistä asioista, salaisesti äänestyslipuilla. Onneksi kuitenkin avoimuutta puolustanut kanta voitti. Lopulliset äänestysnumerot olivat ennakoimaani nähden järisyttävän selkeät: 28 puolesta, 1 tyhjä ja vain 12 vastaan. Ylioppilaskunnan kehitysyhteistyötä entisestään parantava hallituksen pohjaesitys, joka vivalaisen hallituksen jäsenen Salla Mistolan vahvalla myötävaikutuksella oli väännetty täydellisyyttä hipovaksi, oli voittanut selvin lukemin.

Mistä lukemat olivat peräisin? Lääketieteilijöiden ryhmä toteutti joidenkin jo aavisteleman täyskäännöksen aiempaan linjaansa verrattuna ja kääntyi kertaheitolla (3 puolesta, 1 tyhjä) pois suppean ylioppilaskunnan kannalta. Se, että lääketieteilijät puolustavat aktiivisesti laajaa ylioppilaskuntaa kuten helmikuun kokouksessa tekivät, on paitsi musiikkia korvilleni, myös aidosti historiallista. Kehitysyhteistyön vastustamisessa profiloituneiden kauppatieteilijöiden jättikokoinen ryhmä hajosi pahasti (3 puolesta, 6 vastaan). Lääketieteilijöiden täyskäännökseen verrattavissa olevan käännöksen tekivät ainakin retoriikan tasolla myös aiemmin kovan linja oikeistolaisina profiloituneet oikeustieteilijät. Aiemmin suurinta osaa ylioppilaskunnan toiminnasta oikeudellisin perustein vastustaneet lexiläiset loihe lausumaan, että kehitysyhteistyön tekemisessä ei ole ongelmaa oikeudelliselta kannalta ja että kehitysyhteistyön tukemisessa jäsenmaksurahoilla (”pakkojäsenyysvaroilla”) ei ole ole moraalista ongelmaa, vaan että se päin vastoin olisi moraalinen ongelma olla maksamatta tätä historiallista velkaa kehitysmaille. Tämän seurauksena hei toivat keskusteluun oman, huomattavasti hallituksen esitystä maltillisemmin kehitysyhteistyötä tukeneen esityksensä, jonka puolesta kaikki neljä sitten äänestivät hallituksen esitystä vastaan.

Olen aiemmin lukenut yllä mainitut kolme ryhmää ylioppilaskunnan oikeistoon, mutta ainakin kehitysyhteistyöasian perusteella käsityksessä on tarkistamisen varaa etenkin lääketieteilijöiden osalta. Jatko näyttää, oliko kyseessä poikkeus vai jatkaako ryhmä etenemistä uuteen suuntaansa.

Olin ilahtunut kehitysyhteistyöäänestyksen tuloksesta, sillä ryhmämme teki paljon työtä tämän meille tärkeän asian eteen. Vielä paljon ilahtuneempi olin kuitenkin siitä laajasta rintamasta, jonka tuella se syntyi. Oikeustieteilijöitä ja kokoomusta lukuunottamatta tukea asialle tuli joka suunnasta. Tämän päätöksen jälkeen olin erityisen ylpeä Turun yliopiston opiskelijoista ja heidän itselleen valitsemasta viisaasta edustajistosta. Tämä luo minulle uskoa ihmisiin ja tulevaisuuteen maailmassa, jossa aivan liian usein uutisia lukiessa mieleen hiipivät toisenlaiset ajatukset.

Elias Laitinen
Edustajiston jäsen, Vivan ryhmäpuheenjohtaja

Elisa raportoi helmikuun edarista

Vihreän vasemmiston edustajistoryhmä jatkaa avoimuuden asialla: tässä raportti TYYn karkauspäivän edustajiston kokouksesta, olkaa hyvät.

Kehitysyhteistyön 0,7-linjaus

YK suosittaa jäsenvaltioilleen kehitysyhteistyömäärärahojen nostoa 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja tämän vuoksi muutkin organisaatiot ovat lähteneet toteuttamaan samaa tavoitetta – näin myös TYY.

Kehitysyhteistyö nousi helmikuun kokouksen asialistalle vanhan edarin tekemien ristiriitaisten päätösten vuoksi. Tuolloin äänestykset johtivat siihen, että 0,7-tavoite jätettiin talousarvioon mutta äänestettiin ulos linjapaperista. Tämän perusteella aiheesta saattoi odottaa vähintäänkin eloisaa keskustelua, sillä hallitus nyt esitti asian palauttamista poliittiseen linjapaperiin lisäyksellä, että nollaseiskan tarkoituksena on sekä jäsenistöön vaikuttaminen että poliittinen vaikuttaminen.

Viva edisti sekä ylioppilaskunnan hallituksessa että edustajistossa linjaa, jossa kehitysyhteistyöhön käytettäisiin 0,7 prosenttia toimintatalouden budjetista ja tämän lisäksi Kehy-valiokunnalla olisi oman toimintansa järjestämiseen omat varat. Pidimme tärkeänä myös sitä, että linjapaperin kirjaus mahdollistaa laajan kehitysyhteistyövaikuttamisen. Käytännössä TYY voisi osallistua esimerkiksi eduskuntaa lobbaavaan kampanjaan yhdessä muiden ylioppilaskuntien ja järjestöjen kanssa.

Kehitysyhteistyöstä käytiin suhteellisen monipuolinen keskustelu jo maanantain iltakoulussa. Varsinaisessa kokouksessa yllättäjä oli lääkiksen TYY terveeksi –ryhmä, joka asettui lähes kokonaan kehitysyhteistyömyönteisen linjan kannattajaksi. Samalla saimme tietää, että lääkisläisillä on myös omaa kehy-toimintaa, hienoa!

Äänestettäessä hallituksen esitystä vastustivat lopulta vain kauppatieteilijät, oikislaiset ja Kokoomus, eli asia ratkesi selvin luvuin 0,7-tavoitteen hyväksi. Tässä vielä linkki TYYn tiedotteeseen: http://tyy.fi/ajankohtaista/2012/2847

Ylioppilastalo B:n remontti ja järjestötilojen käytön tukeminen

Ylioppilastalo B:n remontti tulee nostamaan osakuntien ja ainejärjestöjen vuokrakuluja, kun Ylioppilaskyläsäätiö (TYS) vaatii tiloista lisää vuokraa. Hallitus esitti kahden euron neliömetrikohtaista vuokratukea, mutta edustajiston enemmistö kannatti asian palauttamista uudelleen valmisteluun.

Vivassa emme olleet tyytyväisiä kauppakorkealaisten tekemän palautusesitykseen sisältöön kaikilta osin, mutta äänestimme palautusesityksen puolesta, sillä asiaan liittyi vielä avoimia kysymyksiä.

Nykyisten vuokralaisten tukemista pidettiin keskusteluissa jossain määrin epätasa-arvoisena muiden järjestöjen kannalta. Toisaalta vuokrankorotusten myös pelätään aiheuttavan järjestöjen lähdön Yo-taloilta ja opiskelijaelämän köyhtymisen.

Joka tapauksessa haluttiin tietoa kokonaiskustannuksista tilanteessa, jossa myös A-talon vuokralaiset tarvitsisivat jatkossa tukea. Tilojen tarve ei pitkän aikavälin kysymyksenä ratkea tämän kevään päätöksillä. Kokouksessa hyväksyttiinkinVivan ponsi, jossa toivotaan hallituksen jatkavan oman järjestötalon rakentamismahdollisuuden selvittämistä.

Muuta mukavaa

Edustajisto käsitteli myös Turun ylioppilaslehden asioita: päätoimittajan sijaiseksi valittiin Laura Myllymäki ja lehdelle hyväksyttiin uusi strategia.

Lehden kehittäminen on tasapainoilua sähköisen Tylkkärin ja lehden paperisen version lähellä. Jatkossa resursseja halutaan käyttää verkkomedian kehittämiseen paperilehden ilmestymistiheyden kustannuksella. Päätoimittajan vuosittaisesta lomauttamisesta kesäajalla luovutaan, jotta päätoimittaja ehtisi myös kehittää lehteä.

Kokouksen alussa kuulimme SYLin hallituksen jäsenen Milja Henttosen terveiset valtakunnallisesta opiskelijapolitiikasta. Tällä hetkellä SYL tekee työtä muun muassa sen puolesta, etteivät mahdolliset säästöt kohtele kaltoin opiskelijoita.

- Elisa